Unelmien Suomenlinna

Helsingin edustalla, lyhyen lauttamatkan päässä sijaitseva Suomenlinnan merilinnoitus on paitsi Unescon maailmanperintökohde myös turistien ykköskohde ja monen helsinkiläisen lempipaikka kesäiselle piknikille. Moni haaveilee pysyvämmästäkin asumisesta Suomenlinnassa, vaikka matka täytyy aina kulkea hitaasti lautalla ja ainakin kesäisin turistilaumat parveilevat ikkunan alla. Millaista siis on elämä tällä historiaa huokuvalla saarella, linnoitusten keskellä?

Aamiaispöydästä näkymä merelle

Suomenlinnassa asuu pieni määrä ihmisiä ympäri vuoden, tällä hetkellä noin 850. Asunnot ovat kaikki vuokra-asuntoja ja Suomenlinnan hoitokunnan omistamia. Niihin on pitkät jonot ja asuntoja vapautuu harvoin. Kun saarelle kerran muuttaa, siellä tuntuu viihtyvän pitkään. Asunnot on rakennettu vanhoihin rakennuksiin, jotka ovat aikoinaan toimineet esimerkiksi kasarmeina.

Yksi asukkaista kertoo asuvansa tällä hetkellä entisessä miestenvessassa. Hänen asuntonsa sijaitsee rakennuksessa, jossa asui aikoinaan 1 000 varusmiestä ja tämä osa rakennusta oli yksi heidän vessoistaan. Asukkaan sänky on entisen pisuaarin kohdalla. Täydellisesti remontoitu rakennus ei kuitenkaan muistuta enää kasarmia, saati sitten vessaan. Huoneet ovat korkeita, lähes kolme ja puoli metriä. Neliöitä asunnossa on vain 35, mutta korkeus tuo tilan tuntua. Kodin paras puoli on asukkaan mukaan kuitenkin ikkunasta avautuva maisema. Hänen asuntonsa on rakennuksen siipiosassa ja näkymät aukeavat kahteen suuntaan. Toisesta ikkunasta näkyy Kauppatorin ranta, Kaivopuiston ranta, kaupungintalo sekä Länsisataman nosturit. Toinen ikkuna taas avautuu Kustaanmiekan suuntaan ja ohi lipuvat Ruotsin- ja Tallinnan-lautat. Kauempana näkyvät Harmajan majakka, Vallisaari ja aava meri.

Riikan toive toteutui määrätietoisuuden avulla

Riikka Rahi päätti jo pienenä tyttönä, että haluaa joskus asua Suomenlinnan majakan juuressa. Hän ihmetteli majakan valoa mummolansa ikkunasta Kaivopuistossa. Riikka pääsi toteuttamaan toiveensa vuonna 1994, kun hän muutti miehensä kanssa Suomenlinnaan Puolustusvoimien työsuhdeasuntoon. Myöhemmin pari erosi ja Riikka muutti takaisin mantereelle. Hän jäi kuitenkin kaipaamaan elämää Suomenlinnassa.

Suomenlinnassa vapautuvia asuntoja pitää hakea aina erikseen, eikä niihin ole mitään tiettyä jonotussysteemiä. Riikka oli tässä prosessissa määrätietoinen ja haki kuuden vuoden aikana 15 kertaa asuntoa saarelta. Vuonna 2002 häntä vihdoin onnisti, kun hänelle tarjottiin pientä yksiötä. Riikan tarpeisiin 25 neliön asunto oli liian pieni, mutta hän tarttui silti tilaisuuteen päästäkseen palaamaan saarelle. Hieman myöhemmin haettavaksi tuli kymmenen neliötä isompi asunto, jonka Riikka sai ja jossa hän on asunut siitä asti. Hänen kotinsa sijaitsee venäläisten 1840-luvulla rakentamassa tiilitalossa Kirkkosaarella.

Suomenlinnassa asukkaita viehättää vanhan ajan tunnelma

Riikka kertoo nauttivansa erityisesti saaren historiallisesta miljööstä, puista ja puistoista. Kesäisin saari puhkeaa kukkaloistoon ja talvella asukkaat saavat puolestaan nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Molemmat asukkaat kehuvat saaressa vallitsevia lämpimiä naapuruussuhteita. Mukaan mahtuu runsaasti luovuutta ja välittämistä, ja apua saa tarvittaessa helposti.

Omat kommervenkkinsa vanhoissa taloissa asumisessa toki on, eikä kaikissa asunnoissa ennen 2000-lukua ollut edes suihkua tai sähkölämmitystä. Vieläkin asunnot voivat olla talviaikaan hyvinkin viileitä. Lisäksi saarella on vain pieni kauppa, jonka valikoimat ovat rajalliset. Kaupassa täytyy siis käydä säännöllisesti mantereella. Palveluihin kuuluvat kuitenkin kirjasto ja kuntosali, lisäksi asukasyhdistys järjestää aktiivisesti tekemistä. Kesäisin riittää kulttuuritapahtumia ja talvisin ihanaa tunnelmaa. Vaikka saarella eletään säiden armoilla, lautta on päässyt kulkemaan lähes aina. Saarella asuville ihmisille meri on rakas ja tärkeä elementti, joka näkyy jokaisen ikkunasta. Riikka kuvailee, että kaupungista palatessa paras hetki on päästä astumaan kotilaiturille ja tuntea kaiken stressin ja hälinän poistuvan mielestä. Kumpikaan asukas ei voisi kuvitella muuttavansa Suomenlinnasta takaisin mantereelle, paitsi aivan pakon edessä.